Tiina
VÄÄRÄ LUPAUS
“"Minut hylättiin vauvana maaseudun orpokotiin Brasiliassa.".
Ei ollut halauksia, ei lämpöä – vain kuria, kotitöitä ja hiljaisuutta. Minun ei annettu olla se tyttö, joksi tiesin olevani. He saivat minut tuntemaan itseni vääräksi pelkästään olemassaoloni vuoksi. Kun täytin 18, minun oli lähdettävä. Biologinen perheeni yritti ottaa minut luokseen, mutta nähtyään kuka todella olin, he työnsivät minut pois. Opin selviytymään yksin, hiljaa, yrittäen löytää rauhaa.
Eräänä päivänä eräs nainen lähestyi minua. Hän oli ystävällinen, välittävä ja kaikkea sellaista, mitä en ollut koskaan ennen tuntenut. Hän antoi minulle neuvoja, vaatteita ja huomiota.
Sitten hän vei minut bombadeiran luokse, joka ruiskutti silikonia kehooni. Hän sanoi, että se auttaisi minua näyttämään "paremmalta". Sitten tuli katu. Totuus.“
Maisema ja uudestisyntyminen
Hän ei ollut perheenjäsen – hän oli ihmiskauppias. Myöhemmin hän tarjosi minulle unelman: Italian. Paikan, jossa transnaisia kunnioitetaan, jossa voisin ansaita hyvin ja olla vihdoin vapaa – kunhan maksaisin "velkani" pois. Uskoin häntä.
Italia ei ollut unelma. Se oli enemmän öitä kadulla, enemmän pelkoa, enemmän väkivaltaa. Mutta minä irtauduin. Pyysin apua. Ja joku kuunteli. Yhdistysten ja ammattilaisten verkoston ansiosta löysin turvaa. Kodin. Tukea terveydelleni. Aloitin uudelleen opiskelun, työnteon ja uudelleenrakentamisen. Sain ylioppilastodistuksen. Aloitin uudessa työssä. Ja lopuksi – minulle myönnettiin pakolaisasema. En voi palata Brasiliaan, jossa kaltaiseni transnaiset kohtaavat jatkuvaa väkivaltaa. Mutta täällä olen löytänyt toivoa.
Yhä taistelee
Minulla on nyt asiakirjat. Olen turvassa. Opiskelen. Teen töitä. Mutta kipu ei katoa.
Kaupungissa miehet ahdistelevat minua – italialaiset, ulkomaalaiset, sillä ei ole väliä. Vältän ulos menemistä.
Henkilöllisyystodistuksessani lukee edelleen M. Joka kerta kun näytän sen, minun on pakko selittää kuka olen. Paras ystäväni työskentelee edelleen kadulla.
Vuosi sitten mikään tästä ei tuntunut mahdolliselta. Tänään se on. Se ei ole onnellinen loppu – vielä. Mutta se on minun.
- Kaikki tarinat
- Espanja
- Slovenia
- Italia
- Suomi
- Belgia
