Rashid

Sopeutuminen uusiin realiteetteihin: Pakolaisen matka Afrikasta Espanjaan

Monet pakolaiset kohtaavat valtavia haasteita saapuessaan uuteen maahan. Tämä on tarina nuoresta afrikkalaisesta miehestä, joka lukuisista esteistä huolimatta onnistui sopeutumaan elämään Espanjassa. Hänen matkansa korostaa sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja ihmissuhteiden voimaa.

Saapuessaan Espanjaan hän ei puhunut lainkaan espanjaa. Se oli erittäin vaikeaa, varsinkin kun hän vietti ensimmäiset kuusi kuukautta opiskelematta tai osallistumatta mihinkään viralliseen koulutukseen. Tuona aikana hän kuitenkin omistautui itseopiskeluun ja käytti puhelintaan kielen oppimiseen. Hänen ponnistelunsa kannattivat, sillä hän paransi vähitellen espanjan kielen taitoaan pysymällä huoneessaan opiskelemassa ja käymällä ulkona harjoittelemassa ihmisten kanssa puhumista. Tämän kautta hän tapasi monia ihmisiä, jotka auttoivat häntä matkan varrella.

Hän löysi lisätukea yhteisöstä, erityisesti nykyisestä sijainnistaan. Joka maanantai hän osallistui siellä kielivaihtokokouksiin, jotka paransivat merkittävästi hänen kielitaitoaan säännöllisen harjoittelun ja muiden kanssa keskustelemisen kautta.

Nykyaikaiseen teknologiaan sopeutuminen toi mukanaan toisen haasteen. Kotimaassaan hänellä ei ollut pääsyä moniin teknologisiin resursseihin, eikä hän ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. Maaseudulla asuessaan hän turvautui perinteisiin navigointi- ja viestintämenetelmiin. Jos joku eksyi maastossa, hän käytti tiettyä laitetta, ei puhelinta, sijaintinsa löytämiseen. Espanjassa paikkojen löytäminen ilman puhelinta oli kuitenkin hyvin monimutkaista. Tietokoneen käyttö oli hänelle aluksi erittäin vaikeaa, ja hänen piti usein pyytää apua. Vaikeuksista huolimatta hän oppi vähitellen käyttämään digitaalisia palveluita.

Hänen monikielinen taustansa toi uuden ulottuvuuden hänen kokemukseensa. Hän puhuu noin viittä afrikkalaista kieltä. Tästä huolimatta hän kamppaili espanjan kanssa ja sopeutui digitaaliseen maailmaan. Kun hän ensimmäisen kerran saapui, espanjan kielen taitottomuus ja kulttuuriin vieras oleminen saivat hänet tuntemaan itsensä jälleen lapseksi, sulkeutuneeksi ja eristäytyneeksi.
Hän kantoi mukanaan syvää vastuuntuntoa ja perhevelvollisuuksia Espanjassa. Neljästä sisaruksesta vanhimpana hän oli ottanut hoitajan roolin isänsä kuoltua jättäen heille lehmät elätettäväksi. Hänen matkansa alkoi tästä vastuusta, ja hän jatkoi sen kantamista mukanaan pyrkien rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Hänen kotikaupunkiaan leimasi huono infrastruktuuri, vanhat tiet ja rajallinen pääsy lääketieteelliseen hoitoon. Kun joku sairastui, hänet kuljetettiin hevosilla lääkäriin erityiseen satulaan. Tämä jyrkkä kontrasti hänen uuteen elämäänsä Espanjassa korosti merkittäviä muutoksia ja haasteita, joita hän kohtasi. Pohtiessaan matkaansa hän myönsi vaikeudet, mutta pysyi päättäväisenä kehittymään ja rakentamaan paremman elämän Espanjassa. Hänen tarinansa on osoitus ihmismielen sitkeydestä ja vahvuudesta vastoinkäymisten edessä.