Mothers’ stories

Äitien tarinoita

Äidiksi tuleminen

Mitä tehdä, minne mennä

”Ennen tähän maahan tuloa yritin tulla raskaaksi monta kertaa, mutta se ei vain onnistunut. Vuoden Suomessa vietettyäni tulin raskaaksi ja olin onnellisempi kuin koskaan. Koska emme ole suomalaisia emmekä meillä ole läheisiä suomalaisia ystäviä, emme tienneet, mitä tehdä tai minne mennä, joten menin terveysasemalleni ja kysyin. Siellä vastaanotossa oleva henkilö ei puhunut kovin hyvin englantia, joten hänen piti pyytää sairaanhoitajaa tulemaan auttamaan. Hän käski minun varata ajan sovelluksella, jotta lääkäri voisi tilata testit ja lähettää minut klinikalle tarvittaessa.”

Paljon kysymyksiä ja pelkoja

"Kun halusin lääkäriin ensimmäistä kertaa, hän ei kysynyt paljoa tietoa. Minulla oli paljon kysymyksiä ja pelkoja aiempien kokemusteni vuoksi. Yritin kysyä, mutta hän esitti vain tavallisia kysymyksiä ja sanoi, että minun piti mennä tekemään joitakin testejä. Kysyin ohjeita ja lisätietoja testin jälkeisestä tilanteesta, ja hän sanoi, että näemme sen jälkeen ja sanomme hyvästit."

Onnellinen hetki

”Testitulosten jälkeen minulla oli uusi aika eri lääkärille. Käynnin aikana hän kertoi tuloksen olevan positiivinen ja olevani raskaana. Aloin itkeä. Se oli onnellinen hetki minulle. Hän katsoi minua eikä edes kysynyt, miksi itken, vaan jatkoi tietokoneen tuijottamista ja kirjoitti jotain siihen.”

Kysymykset

”Yritin rauhoittua ja aloin kertoa hänelle tarinaani ja miksi itkin. Hän pysäytti minut ja kysyi minulta terveyteeni ja kumppanini terveyteen liittyviä kysymyksiä. Muutaman minuutin kysymysten jälkeen hän kertoi, että minut lähetettäisiin erityisosastolle, jossa on erikoishoitoa raskaana oleville. Ajattelin itsekseni, että vihdoin minulla on oma gynekologi.”

Aina uusia lääkäreitä

”Kun kävin uudessa klinikassa, minulla oli koko raskauteni ajan neljä eri lääkäriä, ja lähtöprosessin aikana minulla oli yksi lääkäri, jolla en ollut koskaan ennen käynyt, eikä hän edes kysynyt mieheni nimeä.”

Entä mielenterveystuki?

”Eri tapaamisten aikana minusta tuntui, että mielenterveyttäni ei juurikaan kuunneltu. Minulla ei ollut mahdollisuutta tavata psykologia tai mitään vastaavaa. He kyllä tarjosivat tukiryhmää raskaana oleville tai juuri synnyttäneille maahanmuuttajanaisille. Tunsin useaan otteeseen, että emme ole suomalaisia, vaikka tunsin todella tarvitsevani tukea, varsinkin koska olemme yksin tässä maassa.”

En vieläkään tiedä, miksi tunsin häpeää

”Kun keskustelin ammattilaisten kanssa, mieleeni tuli joitakin outoja kysymyksiä, kuten oliko minulla tiettyjä rituaaleja, joita odotin tekeväni synnytyksen aikana. Kysyin, että mitä?, ja he vastasivat, että en tiedä, mutta mielestäni monia asioita, joita teette maassanne, ette saa tehdä täällä. Meillä on erittäin tiukat protokollat teidän ja lapsenne turvallisuuden takaamiseksi. En vastannut tähän, enkä tiennyt miten, koska en todellakaan ymmärtänyt, mitä tämä henkilö tarkoitti tuolla kysymyksellä. Olin vain hiljaa ja häpeissäni, mutta en vieläkään tiedä, miksi tunsin häpeää.”

Neljä tarinaa yhtenä

Tämä tarina perustuu neljän eri maahanmuuttajataustaisen, ihonvärisen ja äidinkielisen naisen kokemuksiin, ja vaikka he eivät ole tavanneet toisiaan, heidän tarinoissaan on useita yhtäläisyyksiä.

–JeS Catalinan tarina