Hadija

Tapaa Kadija, georgialainen nainen, joka on muuttanut Italiaan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Muutto Italiaan on tarkoittanut kaiken uudelleen oppimista. Hän toteaa, että oppiminen tuntuu erilaiselta, kun se on jotain, mitä on tehtävä pakon sanelemana eikä omasta valinnasta.

ALOITTAMINEN UUDESTA

Uuteen maahan muuttaminen on kuin uuden aloittamista. Kaikki on erilaista, kaikki on uutta ja opettaa jotakin, jopa yksinkertaisen pastaruoan laittamisen. Aina sanotaan: "Ahaa, näin täällä tehdään." Sitten on kieli, ihmisten vuorovaikutustapa, jopa postitoimistossa käynti – jokainen asia on kokemus. Ja kun onnistut selvittämään jonkin asian, vaikka se olisi pienikin asia, se tuntuu saavutukselta, "Okei, minä pystyn tähän".“

Tärkeitä asioita

Tuossa on tyttäreni. Hän on sopeutunut niin hyvin, että se on uskomatonta. Hän saa ystäviä niin helposti, aivan kuin hän olisi aina asunut täällä. Se, kun näen hänen löytävän tietään, tekevän asioita omalla tavallaan, tekee minut todella ylpeäksi.

Ja sitten ovat ne laukut. Rakastan niiden tekemistä. Käytän kaikkia materiaaleja, joita löydän: kangasta, nahkaa, mitä tahansa mikä kiinnittää huomioni. Ihmiset kysyvät aina: "Mikset avaa kauppaa?" Ja minä sanon aina, etten usko pystyväni siihen. Niiden myyminen tuntuu oudolta, aivan kuin antaisin pois vähän itseäni. Toistaiseksi annan niitä pois vain silloin, kun siltä tuntuu ja se tuntuu oikealta.