Kaikkialla maailmassa naiset nähdään hoitajina. * Kautta historian naiset ovat ottaneet tämän roolin. Äidit, isoäidit, tyttäret, kaikki tarjoavat henkilökohtaista ja ammatillista hoitoa. Yli kahdeksankymmentä prosenttia omaishoitajista on naisia, jotka käyttävät 50 prosenttia enemmän aikaa hoitoon kuin keskiverto mies. Tässä ryhmässä näemme maahanmuuttajataustaisia naisia. Miten muuttavat naiset muotoilevat ja toteuttavat tätä roolia vaihtaessaan tuttua ympäristöään?

Perheen ja yhteisön omaishoitajat

Vuosien varrella työn, koulutuksen tai perheenpääksi muuttaneiden naisten määrä on kasvanut rajusti. Näiden naisten integroituminen näyttää olevan monimutkainen prosessi useimmissa tapauksissa. Aiemman koulutuksensa ja työkokemuksensa aliarvioinnin vuoksi nämä naiset päätyvät "täyttämään aukkoja" työmarkkinoilla. Näillä naisilla on kuitenkin taipumus olla tärkeä rooli perheelleen ja yhteisölleen kotimaassaan. Lähettämällä osan omista tuloistaan taloudellisena tukena perheenjäsenille rahalähetyksenä, osa tutkimuksista osoittaa vastaanottavien henkilöiden taloudellisen hyvinvoinnin positiivista kehitystä.

Maahanmuuttajanaisten kokemukset kohdemaassa edistävät myös perheen ja yhteisön sosiaalista kehitystä lähtömaassa. Tätä prosessia voidaan kutsua sosiaaliseksi rahalähetykseksi. Muiden sosiaalisten standardien, normien tai identiteettien kokeminen ja mahdollisesti uusien taitojen oppiminen voivat edistää siirtolaisnaisten henkilökohtaista kehitystä. Tämä uusi tai erilainen tieto voi siirtyä perheen ja yhteisön jäsenille.

Naisten työt: helppoja ja edullisia?

Naispuolisilla siirtotyöläisillä on suuri rooli kohdemaan työmarkkinoilla. Kotihoidon, kotitöiden ja ammatillisen terveydenhuollon kasvava kysyntä on aiheuttanut naisten lisääntyneen muuttoliikkeen viimeisen vuosikymmenen aikana. Useimpien länsimaiden ikääntyessä naispuolisilla siirtotyöläisillä on tärkeä ja korvaamaton rooli työmarkkinoilla. He ylläpitävät myös maan työllisyysjärjestelmää.

Siirtotyöläiset kohtaavat kuitenkin päivittäin vääriä käsityksiä kyvyistään ja tiedoistaan – heidän katsotaan ottavan toisten työpaikkoja ja pystyvän tarjoamaan vain vähäarvoista työtä. Naispuoliset siirtotyöläiset kohtaavat myös seksistisiä asenteita, jotka edistävät näitä ajatuksia. Nämä asenteet ajavat muuttavia naisia helpoiksi ja vähäarvoisiksi pidettyihin töihin, kuten kotitalous- ja terveydenhuoltotyöhön, niin ammatilliseen kuin epäviralliseenkin. Kotitalous- ja terveydenhuoltotyö nähdään luonnollisena jatkeena naisen roolille jokapäiväisessä elämässä.

Terveydenhuollon ammatti

Terveydenhuoltosektorilla on maailmanlaajuisesti pulaa työntekijöistä, ja se on riippuvainen muuttavista terveydenhuoltoalan työntekijöistä osallistumaan tämän ongelman ratkaisemiseen. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että useimmissa länsimaissa tämä ei ole kestävä ratkaisu. Jotkut länsimaat rekrytoivat aktiivisesti ulkomaisia terveydenhuoltoalan työntekijöitä. Vastineeksi näille työntekijöille tarjotaan koulutusta ja koulutusta työn kanssa. Näitä tarjouksia ei näytä tehty muille muuttainaisille, jotka muuttivat muusta syystä tai omasta aloitteestaan. Nämä naiset tulevat kohdemaan työmarkkinoille ilman tällaista tukea. 

Terveydenhuollon alalle tullessaan maahanmuuttajanaiset voivat kohdata monenlaisia haasteita lainsäädännöstä, aiemman koulutuksen ja työn tunnustamisesta, kulttuurieroista, syrjinnästä ja kielimuurista. Näiden tekijöiden seurauksena muuttavat terveydenhuollon työntekijät päätyvät useimmiten vanhusten pariin joko kotihoidon tai kotihoidon organisaatioiden kautta. Tämä terveydenhuoltotyön ala koetaan usein haastamattomaksi ja ennakoitavaksi.

Kotitaloustyöntekijät

Maahanmuuttajanaiset löytävät työpaikkansa myös kotitöissä, pienten lasten, vanhusten hoitajina tai kotitöissä. Työskennellessään epävirallisessa kotiympäristössä maahanmuuttajanaiset kohtaavat väärinkäytön riskin työntekijän ja työnantajan välisen riippuvaisen suhteen vuoksi. Oleskelulupaan perustuva riippuvuus, tulot, asuminen ja työmahdollisuudet sekä eristäytyminen sosiaalisista ympäristöistä sekä kieli- ja kulttuurieroista johtuva tarkan tiedon puute lisäävät näiden naisten haavoittuvuutta.

Alankomaiden terveydenhuoltojärjestelmän kolme tulevaisuutta tukevaa pistettä ovat taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys ja henkilöstön kestävyys. Taloudellinen kestävyys keskittyy Alankomaiden hallituksen terveydenhuoltoalalla maksamiin kuluihin. Väestötilanne ja teknologinen kehitys huomioon ottaen terveydenhuoltomenojen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa talouskasvua nopeammin. Näin ennustaa Alankomaiden hallitus (RIVM) alustavassa tutkimuksessaan. Terveydenhuollon menojen ennustetaan kasvavan keskimäärin 2,8 prosenttia vuodessa vuoteen 2060 asti, kun koko talouden volyymikasvu on 1-1,5 prosenttia. Tämä johtuu pääasiassa Alankomaiden terveydenhuoltosektorin tuottavuuden pysähtymisestä.
Alankomaiden hallituksen mukaan (ministerie van Algemene Zaken, 2022) on olemassa vain kolme ratkaisua näiden kasvavien menojen tukemiseen:

– (1) hallituksen muiden julkisten menojen osuuden vähentäminen
– (2) kollektiivisen verotaakan lisääminen
– (3) valtionvelan kasvattaminen

TAZ-ohjelma keskittyy henkilöstön kestävyyteen. "TAZ" on aloitettu vuonna 2022. "TAZ" on lyhenne sanoista "Toekomstbestendige Arbeidsmarkt Zorg & welzijn", joka tarkoittaa "tulevaisuuden varmaa työmarkkinoiden terveydenhuoltoa ja hyvinvointia". Hollannin terveydenhuoltojärjestelmässä työskentelevien osuus on kasvanut alusta lähtien
1970-luvulla 7 prosentista yli 15 prosenttiin.

Tällä hetkellä noin joka seitsemäs Hollannin työvoiman työntekijä työskentelee terveydenhuoltoalalla. Noin neljänkymmenen vuoden kuluttua tämän pitäisi olla joka kolmas työntekijä, jotta se pystyisi vastaamaan terveydenhuollon tarpeisiin. Siksi on välttämätöntä, että terveydenhuollon alalla työskentelevät ihmiset pysyvät terveydenhuollon työntekijöinä. Henkilöstön kestävyys keskittyy tähän kohtaan (Ministerie van Algemene Zaken, 2022).

Terveydenhuollon työntekijöiden pitämiseksi Hollannin terveydenhuoltojärjestelmässä on ehdotettu joitain muutoksia terveydenhuoltoalan työntekijöihin. Näitä ovat esimerkiksi se, että työntekijät ovat jo koulutuksen aikana mukana terveydenhuollon innovaatioissa, että siellä on hyvä harjoitteluopastus ja houkutteleva (oppimis)työohjelma, jonka avulla he voivat tehdä sitä, mihin heidät on koulutettu, he saavat mahdollisuuden kehittyä edelleen, jotta he viettävät vähemmän aikaa siihen hallinnollisiin rasitteisiin, että heillä on pääsy uusiin työmenetelmiin ja teknologiaan työtyytyväisyyden lisäämiseksi ja että heillä on sananvaltaa siihen, miten työ tehdään. Kaikki tämä osaltaan varmistaa, että terveydenhuolto- ja hyvinvointiala on ja pysyy hyvänä sektorina työskennellä.

Sosiaalinen kestävyys keskittyy Hollannin väestön näkemyksiin terveydenhuoltojärjestelmästä ja siitä, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan terveydenhoidostaan. Hollannissa vakuutus on pakollinen. Jos vakuutusten hinnat nousevat, ihmiset joutuvat maksamaan maksut ja ovat tyytymättömiä. Sosiaalinen kestävyys on yleinen mielipide terveydenhuollosta (esim. saatavuus ja laatu) ja taloudellisesta tuesta, jota Hollannin väestö voi (ja haluaa) antaa terveydenhuoltojärjestelmälleen.